Tekonivelkirurgia

Eiran sairaalalla on vankka tekonivelkirurgian osaaminen. Olemme viime vuosina tehneet satoja lonkan ja polven tekonivelleikkauksia. Toiminta on korkeatasoista ja asiakkaan kannalta turvallista ja miellyttävää. Käytössämme ovat kaikki tekoniveltyypit ja ortopedeiltamme saat viimeisimpään tietoon perustuvan arvion itsellesi sopivasta tekonivelestä.

Lonkan tekonivelkirurgian kehityskaari

Nivelrikko on kiusannut meitä ihmisiä varmaankin koko olemassaolomme ajan. Useimmin liikuntaa ja selviytymistä haittaavat isojen painoa kantavien lonkka-ja polvinivelten nivelrikko. Yrityksiä korvata kivulias kulunut nivel tekonivelellä on päästy tekemään vasta anestesiakeinojen parannuttua. 1900-luvun alkupuoliskolla useat erilaiset tekonivelyritykset päätyivät tulehduksiin, irtoamisiin ja suoranaisiin katastrofeihin.

Lonkan nykyaikaisen tekonivelen mallin kehitti 1960-luvun alussa englantilainen sir John Charnley. Hän käytti ensimmäisenä pieninuppista varrellista reisiosaa ja polyeteenimuovista valmistettua kuppiosaa. Molemmat kiinnitettiin luustoon nk. sementin eli liiman avulla. Proteesit pysyivät pitkään kiinni ja lopettivat potilaiden vaikeat kivut.

Charnleyn jälkeen on lonkan tekonivelkirurgiassa nähty monia vaiheita. Ajan myötä huomattiin, että metallinuppi kuluttaa muovia. Muovin kulumajäte puolestaan voi käynnistää sellaisia solureaktioita, jotka irrottavat komponentit luusta. Kuluvan muovikupin sijasta voidaan käyttää kovia liukupintapareja; metalli-metalli- ja keraami-keraamipinnat. Toisaalta muovin rakennetta on opittu parantamaan siten, että muovikuluma on vähentynyt merkittävästi. On myös pyritty kehittämään sementitöntä, suoraa kiinnitysmenetelmää. Nykyisin osataan valmistaa titaani- ja tantaalimetalleista sellaisia pintoja, joihin luu mielellään kasvaa kiinni.

Proteesivarrestakin reisiluun puolella on haluttu eroon; mitä vähemmän omaa luuta ensimmäisessä leikkauksessa poistetaan, sen paremmat mahdollisuudet on tarvittaessa myöhemmin korjata vaurioita uudella proteesilla. Nykyisen varrettoman lonkan pinnoiteproteesin historia on vasta 10 vuoden mittainen. Sen suosio on kasvanut meillä Suomessakin voimakkaasti. Toisaalta kukaan ei vielä varmuudella tiedä, tuleeko pinnoiteproteeseissa vastaan ongelmia pitkällä seuranta-ajalla.

Polven tekonivelkirurgiasta 

Polviproteesin nykyaikainen pinnoiteproteesimalli yleistyi käyttöön 1970-luvulla. Polviprotetiikassa on sittemmin ollut vähemmän erilaisia "muotivirtauksia" kuin lonkassa. Nykyinen standardi on sementtikiinnitteinen pinnoiteproteesi, jolla korvataan reisiluun nivelpinnat ja sääriluun nivelpinta. Sääriluun metallikomponenttiin kiinnitetään polyeteenimuovista valmistettu liukupinta. Polvilumpion pinnoittamisesta on eri näkemyksiä, eikä kirjallisuuden perusteella ole täysin selvää kannattaako sitä pinnoittaa.

Polvinivelessä on oikeastaan kolme eri niveltä; polvilumpion ja reisiluun välinen nivel, sisempi ja ulompi painoa kantava reisiluun ja sääriluun välinen nivel. Jos nivelrikko on vain yhdessä nivelosassa, voidaan harkita täsmäkirurgiaa eli korvata vain vaurioituneen nivelen nivelpinnat uusilla. Menestyksekkäintä tämä on ollut sisemmän kantavan nivelen osalta; mediaalisen puoliproteesin tulokset 10-v seurannassa ovat lähes 90%. Ulomman nivelpuoliskon ja polvilumpionivelen osaproteesit eivät ole menestyneet yhtä hyvin.

Tekonivelkirurgia Suomessa 

Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, seurataan tekonivelten menestymistä kansallisen tekonivelrekisterin avulla. Sitä ylläpitää Fimea (ent. Lääkelaitos).  Eliniän pidentymisen ja paremman elämänlaadun tavoittelun myötä tarve tekonivelkirurgiaan on lisääntynyt. Vuonna 2003 tehtiin Suomessa n. 6800 lonkan ja n. 7200 polven tekonivelleikkausta. Tavallisimmilla lonkka- ja polviproteeseilla ja proteesin kiinnipysymisennuste 8 v seurannassa on 97%.

Tekonivelkirurgia Eiran sairaalassa

Tekonivelkirurgian yhteydessä tulehdusten, laskimotukosten, vuotojen ja yleissairauksien pahenemisen riskien tulee olla kartoitettuna. Bakteeritulehdukset elimistöstä on jo ennen leikkausta hoidettava. Leikkaukseen liittyvien tulehdusten ja laskimotukosten riskiä voidaan lääkityksellä vähentää.

Tekonivelkirurgia on vaativa ortopedian osa-alue. Toiminta edellyttää korkeatasoista leikkausyksikköä. Puudutus- ja/tai anestesiaosaamisen tulee olla laadukasta, leikkauksen onnistua teknisesti, leikkauksen jälkeisen seurannan tulee olla hyvin järjestetty ja tulehdusriski tulee saada erilaisin suojatoimin alle 1% tasolle.

Eiran sairaalalla on vankka tekonivelkirurgian osaaminen. Olemme viime vuosina tehneet satoja lonkan ja polven tekonivelleikkauksia. Toiminta on korkeatasoista ja asiakkaan kannalta turvallista ja mielyttävää. Käytössämme ovat kaikki tekoniveltyypit ja ortopedeiltamme saat viimeisimpään tietoon perustuvan arvion itsellesi sopivasta tekonivelestä.