Silmälääkärin vastaanotolle hakeudutaan usein vasta siinä vaiheessa, kun näkö alkaa heikentyä tai silmiin ilmaantuu muita oireita. Säännölliset silmälääkärissä käynnit kannattaa kuitenkin aloittaa jo työiässä, vaikka silmät tuntuisivat oireettomilta eikä näkemisen suhteenkaan laseja lukuun ottamatta olisi ongelmia.

 

Glaukooman sokeuttamaa silmää ei voida parantaa

Vakavatkin silmäsairaudet saattavat olla alkuvaiheissaan oireettomia: ertyisesti glukooman kannalta on hyödyllistä, mikäli sairaus löydetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska glaukooman vuoksi sokeutuneen silmän näkökykyä ei pystytä enää palauttamaan millään hoitotoimenpiteillä.

Glaukooman varhainen toteaminen ja hoidon aloittaminen on merkityksellistä siksikin, että se on ikärappeumataudin jälkeen yleisimpiä näkövammaisuuden syitä Suomessa.

 

Glaukoomaa voi sairastaa pitkään tietämättään

Tyypillisimmillään krooninen avokulmaglaukooma on iän mukana yleistyvä, hitaasti etenevä ja erityisesti alkuvaiheissaan oireeton silmäsairaus, jossa liian korkea silmänpaine vaurioittaa pysyvästi näköhermoa.

Tällöin näkökenttään syntyy puutosalueita, jotka taudin alkuvaiheessa ilmaantuvat yleensä näkökentän reuna-alueille, minkä vuoksi niitä on itse vaikea havaita. Juuri glaukooman alkuvaiheen oireettomuus tekee siitä niin salakavalan. Glaukoomaa saattaa sairastaa tietämättään useita vuosia.

Taudin edetessä puutokset laajenevat käsittämään myös näkökentän keskialueita ja tässä vaiheessa pimeät alueet näkökentässä havaitsee jo itsekin.

 

Kenellä on riski sairastua glaukoomaan?

Kaikkia glaukooman perimmäisiä syitä ei edelleenkään tunneta. Usein glaukoomaan liittyy kohonnut silmänpaine ja tämän vuoksi on puhuttu myös silmänpainetaudista.

Noin puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on kuitenkin "normaali". Toisaalta normaalin ylittävä silmänpainekaan ei aina merkitse glaukoomaa. Lievästikin kohonnut silmänpaine vaatii kuitenkin aina säännöllistä silmälääkärin seurantaa.

Muitakin glaukooman riskitekijöitä on esitetty, niistä merkittävimpinä voitaneen pitää iän ja liian korkean silmänpaineen lisäksi lähisukulaisilla todettua glaukoomaa ja likitaitteisuutta.

 

Miten varhaiset glaukoomavauriot voidaan todeta?

Glaukoomadiagnoosi perustuu aina silmälääkärin tekemään tutkimukseen. Silmälääkäri tutkii näöntarkkuuden ja taittovirhemäärityksen lisäksi silmän rakenteet mikroskoopilla, mittaa silmän näöntarkkuuden ja taittovirhemäärityksen lisäksi silmän rakenteet mikroskoopilla, mittaa silmänpaineet ja tutkii silmänpohjan.
Mikäli kohonneen silmänpaineen tai näköhermon pään poikkeavan ulkonäön perusteella herää epäily glaukoomasta, varmistetaan diagnoosi tarkemmilla tutkimuksilla, joita ovat näkökenttätutkimukset, näköhermonpään valokuvaus ja hermosäiekuvat.

Hermosäiekuvilla saadaan esille varhaisvaiheen glaukoomamuutokset
hermosäiekerroksessa, jo ennen kuin vastaavalle alueelle on kehittynyt näkökenttätutkimuksessa näkyvä puutosalue.

 

Hoidon tavoitteena näkövamman estäminen

Suurimmalla osalla glaukoomapotilaista tauti etenee hitaasti vuosien kuluessa. Hoidon tavoitteena on glaukoomasta aiheutuvan näkövammaisuuden estäminen. Pääperiaate on, että silmänpaine saadaan hoidolla sellaiselle tasolle, että näköhermovaurio ei etene.

Silmänpaineen alentaminen on toistaiseksi ainut glaukooman hoitomuoto, lisäksi muutamilla lääkeaineilla on esitetty olevan vaikutuksia myös silmän verenkiertoon.

Silmänpainetta alennetaan ensisijaisesti silmätipoilla, hoitoon voidaan liittää myös laserhoito tai silmänpainetta alentava leikkaus. Joskus tarvitaan kaikkia hoitomuotoja.

Tämä artikkeli on julkaistu Eiran asiakaslehdessä keväällä 2012, ja päivitetty keväällä 2016.