Ihmisen elimistön häiriötön toiminta on monen samanaikaisen tapahtuman ja osatekijän summa. Kun yksi oleellinen osatekijä vaurioituu tai sen toiminta häiriintyy, saattaa sillä olla kriittisiä vaikutuksia myös elimistön muihin kohteisiin. Mitä pitkäkestoisemmaksi häiriötila jää, sitä ongelmallisemmaksi muodostuu yleensä kokonaistilanne ja samalla sen korjaaminenkin. Noin miljoonalla yli 30-vuotiaalla suomalaisella on jokin krooninen tuki- ja liikuntaelinsairaus. Toiminnallista haittaa näistä sairauksista aiheutuu noin 600 000 kansalaiselle. Tukirangan ongelmat ovat siis erittäin yleisiä ja aiheuttavat paljon toimintavajavuutta, etenkin ikääntyneelle väestönosalle.

 

Elämä nivelien ehdoilla

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien parasta hoitoa on niiden ennaltaehkäisy. Moni suomalainen sinnittelee kipujensa ja vaivojensa kanssa pitkäänkin, ennen kuin päättää ottaa selvää niiden syistä. Tilanteen pitkittäminen ja nivelien ehdoilla eläminen heikentää kuitenkin päivittäisen elämän laatua. Joskus seuraukset voivat olla sitäkin vakavampia. Tutkimaton ja hoitamaton kiputila tai toiminnallinen vaikeus voi johtaa liikuntatottumuksien pysyvään rajoittumiseen tai muuttumiseen oleellisesti kevyemmäksi. Se voi aiheuttaa tarpeen joskus jopa haitalliseen kipulääkitykseen sekä altistaa perusterveydentilan huononemiselle ja sitä kautta vielä lisälääkityksen tarpeelle. Pitkittyessään vaiva mahdolisesti entisestään vaikeuttaa alkuperäisen perusongelman hoitamista. Kaikkiaan vaivan syyn hoitamattomuus lisää riskiä ennenaikaiseen avuntarpeeseen ja jopa laitoshoitoon joutumiseen.

 

Tukirankasi avunpyyntöviestejä

Vähänkään pitkittyvät ja häiritsevät kiputilat kannattaa tutkituttaa hyvissä ajoin, ja hoidattaa ne mahdollisuuksien mukaan pois saman tien. Tukirankasi avunpyyntöviestejä voivat olla esimerkiksi nivelen rahina ja naksuminen, muljahtelu, jäykkyys, lukkiutuminen tai pettäminen. Nivelalue voi myös muuttaa muotoaan tai turvota. Muita tyypillisiä oireita ovat lihasjännitys, lihasheikkous, puutumistuntemukset, tukirangan toiminnalliset vaikeudet, murtumat ja jopa oireet muun elimistön toiminnassa kuten virtsaamisessa tai ulostamisessa. Ja vielä, ehkä tärkeimpänä ja selkeimpänä tuki- ja liikuntaelinsairauden oireena, monimuotoinen särky ja kipu.

 

Äkillisen ja kroonisen kivun hoitamisen kotikonstit

Kivun tutkiminen ja mittaaminen on hankalaa, koska se ei näy ulospäin, ja kipuun reagoiminen vaihtelee suuresti henkilöstä toiseen. Päivittäin kipua tuntee noin miljoona suomalaista, ja joka kymmenennellä kivut ovat kroonisia. Tukirangan vaivojen aiheuttamien kipujen kanssa joutuu joskus elämään pitkäänkin. Äkillisten kiputilojen kuten turvotuksen, verenpurkauman, venähdyksen, revähdyksen, iskuvamman tai tulehduksen kohdalla helpotusta voi omin toimin hakea kylmähoidoista. Tällaisia ovat ns. kuiva kylmä kuten jääpussi tai kylmägeelipakkaus sekä ns. kostea kylmä eli kylmävoide ja viilentävä haude. Kipeytyneen raajan kohoasento, tukiside ja lepo toimivat myös kivun lievittäjinä. Kroonisissa kivuissa kannattaa kokeilla kylmähoitoa sekä harkiten tukisiteitä, pehmustuksia ja teippauksia. Samoin lämpöhoito voi olla avuksi, jos kyseessä ei ole tulehdus. Lihasten rentouttaminen, venyttely ja hieronta sekä nivelien liikeharjoittelu, lihasvahvistus, liikunta ja painonpudotus kuuluvat kroonisen kipupotilaan keinovalikoimaan. Apu vanhenemisen estämiseen? Katso peiliin.

Ihmisen vanhetessa hänen nivelissään tapahtuu monenlaisia asioita. Nivelkapselin kimmoisuus heikkenee, ruston vaurioitumisriskikasvaa ja korjautumiskyky alenee. Myös niveltä liikuttavat lihakset heikkenevät. Ikääntymisen myötä syntyvistä nivel- ja lihasvaivoista ihminen voi tietyllä tavalla syyttää itseään. Tuki- ja liikuntaelimistön rapautuminen tapahtuu paljolti siksi, että me sallimme sen tapahtua. Suuri osa vanhenemisen haitoista on näet estettävissä säännöllisellä liikunnalla ja harjoittelulla Toki on myös sellaisia tukirangan sairauksia, joihin ihminen ei juurikaan voi vaikuttaa kuten perinnöllinen rasite, tulehdussairaudet sekä murtumat jälkitiloineen.

 

Leikkaus vasta viimeinen keino

Nivelongelmien tutkimiseen on nykyään käytettävissä monipuolinen keinovalikoima. Huolellinen kliininen tutkimus ja potilaan tarkka oirekuvaus on kaiken hoidon lähtökohta. Röntgenkuvien ja ultraäänen avulla saadaan tarvittaessa tarkempaa tietoa vaurion ja vaivan laadusta. Erikoistapauksissa ja erityisesti vammojen yhteydessä voidaan turvautua myös magneettikuvaukseen. Tulehduksellisten nivelongelmien yhteydessä laboratoriotutkimuksilla on tärkeä sija. Myös artroskopia eli tähystäminen on mahdollinen, mutta nykyään enää harvemmin käytössä yksinomaan diagnoositarkoitukseen. Ratkaisu nivelongelmiin pyritään aina löytämään ensisijaisesti konservatiivisesta hoidosta - liikeharjoittelusta, lääkityksestä, fysioterapiasta sekä erilaisista tuki- ja apuvälineistä. Kirurgisen hoidon mahdollisuudet tähystysleikkauksesta keinonivelleikkaukseen ovat moninaiset, mutta niihin tulee turvautua vasta hyvin perusteellisen pohdinnan myötä.

Esko Kaartinen
ortopedi

 

Tämä artikkeli on julkaistu Eiran asiakaslehdessä 2008, ja päivitetty keväällä 2016.