Virtsankarkailua on turha hävetä

Tavallisin naisen virtsaamiseen liittyvä toimintahäiriö on virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi. Siitä kärsii noin joka viides suomalaisista 35-55 vuotiaista naisista. Esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Virtsankarkailua on turha salata ja hävetä. Ongelmasta kannattaa puhua asiantuntevan gynekologin kanssa, sillä vaivaan on olemassa tehokkaita hoitoja. Naisen virtsankarkailua on neljää tyyppiä, joista tavallisimpia ovat ponnistus- ja pakkoinkontinenssi sekä näiden yhdistelmä eli sekamuotoinen inkontinenssi. Virtsankarkailu fyysisen rasituksen tai ponnistuksen, kuten aivastuksen yhteydessä, on yleensä ponnistusinkontinenssia. Pakkoinkontinenssissa virtsa karkaa äkillisen virtsaamispakon aikana tai heti pakkotunteen jälkeen, koska rakkolihas supistelee tahattomasti. Ylivuotoinkontinenssi on harvinaisempi karkailumuoto, johon liittyy virtsarakon tyhjentämisongelmia.

Lääkehoitoja ja leikkauksia

Lievässä karkailussa lantionpohjan lihasharjoittelusta voi olla apua. Mikäli konservatiivisilla hoidoilla ei saada hyvää tulosta, ponnistuskarkailua voidaan hoitaa leikkauksella. Virtsaputkea tukemaan asetetaan, yleensä paikallispuudutuksessa, verkkomainen nauha (ns. TVT/TOTleikkaukset). Pakkoinkontinenssia hoidetaan usein lääkkeillä, joilla pyritään rauhoittamaan tahattomasti supistelevaa rakkoa. Sekamuotoisessa inkontinenssissa on erityisen tärkeää selvittää kumpi karkailumuoto on vallitseva, sillä hoito määräytyy sen mukaan. Muita virtsaamisongelmia voivat olla tihentynyt virtsaamisen tarve tai virtsantulon vaikeus. Niiden taustalla ovat usein erilaiset gynekologisten elinten laskeumat, kohdun hyvälaatuiset sidekudoskasvaimet tai rakon toiminnan häiriö, kuten ns. yliaktiivinen rakko.

Kipujen syy kannattaa selvittää

Yhdyntäkipujen yleisin syy naisilla on emättimen limakalvojen kuivuminen, jota esiintyy erityisesti vaihdevuosi-iässä. Ehkäisypillereiden käyttö voi nuorillakin naisilla johtaa limakalvojen kuivumiseen. Nuorilla yhdyntäkipujen taustalta paljastuu yhä useammin vulvodynia eli ulkosynnyttimien kiputila. Sairauden tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta on olemassa useita eri hoitomahdollisuuksia, joilla oireita voidaan lievittää. Kipujen syynä voi olla myös endometrioosi- tauti, jonka diagnoosi ja hoito voi vaatia leikkaushoitoa. Lantionpohjan kiputilojen aiheuttajia voivat olla lisäksi erilaiset gynekologisten elinten laskeumat tai kohdun hyvälaatuiset sidekudoskasvaimet.

Laskeumaleikkaus toiseksi yleisin gynekologinen leikkaus

Laskeumia voidaan luonnehtia gynekologisiksi tyriksi, jotka usein oireilevat lantionpohjan painontunteena ja kipuna. Lantionpohjan laskeumat ovat yleisiä synnyttäneillä naisilla, ja ne lisääntyvät edelleen vaihdevuosi- iän jälkeen. Lantionpohjan lihasten kuntoutuksesta saattaa olla hyötyä lievissä laskeumissa ja niiden ehkäisyssä. Usein kuitenkin tarvitaan leikkaushoitoa ja laskeumaleikkaus onkin kohdunpoiston jälkeen toiseksi yleisin gynekologinen leikkaus. Laskeumaleikkaukset voidaan yleensä tehdä emättimen kautta. Mikäli on kyse kohdun laskeumasta, usein tehdään kohdun poisto. Emättimen seinämien pullistumien korjaus suoritetaan tavallisesti omien kudosten avulla kiristämällä ja tukemalla seinämää. On myös mahdollista käyttää tukiverkkoja hankalissa tai uusiutuvissa laskeumissa. Koska verkkomateriaalien käytöstä on vielä niukasti pitkäaikaisseurantoja, niiden käyttö rajataan erityistapauksiin. Gynekologin vastaanotolla lantionpohjan toimintahäiriön syy selvitetään ja mikäli päädytään leikkaushoitoon, valitaan yksilöllisesti leikkaustapa. Eiran sairaalassa kaikki eri leikkaustavat ovat käytössä. Osaava gynekologi on naisen paras tuki kaikissa terveysasioissa. Eiran lääkäriasemalta voit varata ajan suoraan gynekologille ilman lähetettä. Leikkaukseen voit tulla myös oman gynekologisi lähetteellä.

Tomi Mikkola, dosentti,
naistentautien erikoislääkäri

 

Tämä artikkeli on julkaistu Eiran asiakaslehdessä syksyllä 2009, ja muokattu keväällä 2016.