Murtuman jälkeistä hoitoa kannattaa aloittaa pikimmiten

Sairastettu osteoporoottinen nikama-, ranne- tai lonkkamurtuma ennustaa aina uutta murtumaa luuntiheydestä riippumatta. Erityisen suuri uuden murtuman vaara on sairastetun murtuman jälkeisen vuoden aikana: yksi viidestä menopaussin ohittaneesta naisesta kokee uuden nikamamurtuman tämän ajanjakson aikana. Sairastetun murtuman jälkeisen hoidon aloittamisella on siis kiire.

Osteoporoosi on ennen komplikaation syntyä oireeton sairaus. Sen diagnosointi tiheysmittauksella on helppoa ja kustannuksiltaan kohtuullista, ja mikä tärkeintä, alentunut luun laatu voidaan todentaa jo ennen murtuman syntyä. Tasapainon, koordinaation ja lihasvoiman ylläpito riittävällä D-vitamiinikorvaushoidolla ehkäisee kaatumisia ja niihin liittyviä murtumia mm. reisiluun yläosan murtumia. Kalsiumin ja D-vitamiinikorvaushoidon, liikunnan lisäämisen ja tupakoinnin lopettamisen tueksi aloitetaan osteoporoosin lääkehoito, mikäli potilaalla on osteoporoottinen murtuma. Nikama- ja lonkkamurtumapotilaalle voidaan lääkehoito aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syöpä ja muut sekundaarisen osteoporoosin mahdollisuudet on poissuljettu.

Lääkehoito tehokasta murtuman ehkäisyssä

Osteoporoosiin on käytettävissä nykyään useita käyttökelpoisia lääkevalmisteita, joista löytyy sopivan farmakologinen tuote sitä tarvitsevalle naiselle, miehelle tai nuorelle. Ikääntyminen ei näytä tutkimustulosten perusteella huonontavan hoitotuloksia, pikemminkin päinvastoin lääkitys kannattaa tarvittaessa aloittaa myös yli 80-vuotiaalle. Osteoporoosin hoitoon käytettävät lääkeaineet ovat tehokkaita murtuman ehkäisyssä. Arvioidaan, että oikein suunnatulla lääkkeellisellä osteoporoosin hoidolla voitaisiin ehkäistä jopa puolet tapahtuvista osteoporoottisista murtumista.

Osteoporoosi on tavallinen tauti, jonka komplikaatiot ovat tavallisia ja uhkaavat meitä lisäsairastumisena tai peräti ennenaikaisena kuolemana, koska elinikä on noussut hyvinvoinnin lisääntymisen seurauksena. Osteoporoosi ei ole elintapasairaus, vaan ikääntymiseen liittyvä ilmiö, joka tulisi tunnistaa riittävän varhaisessa vaiheessa esimerkiksi luun tiheysmittauksella ennen komplikaatioiden ilmaantumista. Diagnosointi ei ole vaikeaa, hoitoja löytyy kaikille niitä tarvitseville ja ne ovat tehokkaita murtumien ehkäisyssä.

Hannu Väänänen
Sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri


Tämä artikkeli on julkaistu Eiran asiakaslehdessä syksyllä 2014, ja päivitetty keväällä 2016.