mikä aiheuttaa lihavuutta?

Energiansaannin ja energiankulutuksen epätasapaino aiheuttaa lihavuutta

  • liian suuri energiansaanti
  • liian vähäinen energiankulutus

-> energiaylijäämä, joka varastoituu kehoon rasvaksi.

 

Muita tekijöitä lihomisen takana:

 

  • Geneettiset, eli perinnölliset syyt. Ylipainoisten vanhempien lapset ovat usein lihavia. Tämä voi johtua joko perimästä tai perheen elämäntavoista.    Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että perinnöllisset tekijät vaikuttavat ratkaisevasti lihavuuden kehittymiseen.
  • Ympäristö vaikuttaa lihavuuden kehittymiseen. Ylipainon ja lihavuuden jatkuva lisääntyminen heijastaa monia ruoka- ja liikuntatottumuksissamme tapahtuneita muutoksia viimeisten 20–30 vuoden aikana. Lihavuus on myös yleisempää henkilöillä, joiden sosiaaliset lähtökohdat ovat normaalia huonommat.
  • Psykologiset tekijät vaikuttavat ruokatottumuksiin. Monet reagoivat syömällä negatiivisiin tunteisiin, kuten ikävystyminen, alakuloisuus ja kiukkuisuus. Monesti lihavuuden katsotaan johtuvan tahdonvoiman puutteesta, heikosta luonteesta tai elämätavoista, Todellisuudessa lihavuutta on elämäntapavalinnan sijaan tarkasteltava kroonisena sairautena.
  • Tupakoinnin lopettaminen voi johtaa painon nousuun. Tämä muutos on yksilöllinen. Sen katsotaan johtuvan energiapitoisten tuotteiden syömisestä tupakoinnin sijaan ja myös makuaistin paranemisesta.  Osuutensa voi olla myös aineenvaihdunnan muutoksista nikotiinin käytön lopettamisen jälkeen.
  • Painon nousua voivat aiheuttaa myös tietyt lääkeaineet, kuten steroidit (kortisoni), jotkut psyyken lääkkeet ja insuliinit.
  • Myös masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, useat erilaiset oireyhtymät sekä tietyt neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa lihomista

Liitännäissairaudet


Lihavuus on vakava terveysriski, se johtaa usein vaikeisiin kroonisiin sairauksiin, kuten: tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, verenpainetauti, tietyt syöpäsairaudet, uniapnea sekä selkä- ja nivelsärky. BMI-painoindeksin noustessa myös liitännäissairauksien riski kasvaa. Ajan mittaan sairaudet voivat muuttua hengenvaarallisiksi. Huomattava painonpudotus voi kuitenkin vaikuttaa suotuisasti useisiin lihavuuden liitännäissairauksiin 

Sydän- ja verisuonitaudit 
Lihavuus on selvästi sydäninfarktin riskitekijä sekä miehillä että naisilla. Keskivartalolihavuus on vaarallisinta. Sydäninfarktin riskitekijöistä lihavuus on viidennellä sijalla. Lihavuus aiheuttaa myös muita sydän- ja verisuonitauteja, kuten sydämen vajaatoimintaa, verenpainetautia ja veren rasva-arvojen kohoamista. Tutkimukset osoittavat, että riski kuolla sydäninfarktiin on kolminkertainen 30–44-vuotiailla naisilla, joiden BMI on yli 32 verrattuna naisiin, joiden BMI on 19–22. Miesten vastaava riski oli viisinkertainen. Kohonnut verenpaine on ylipainoisilla kolme kertaa yleisempää kuin normaalipainoisilla.

Diabetes 
Lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen välinen yhteys on osoitettu useissa tutkimuksissa. Vaikeasta lihavuudesta kärsivien ihmisten riski sairastua diabetekseen voi olla jopa 40-kertainen muihin ihmisiin verrattuna. Lihavuuden kehittyessä rasvakudoksen sisältämien rasvasolujen kyky varastoida rasvaa heikkenee. Silloin rasvamassa alkaa kiertää elimistössä, ja rasvakudoksen sijasta rasva varastoituu epänormaalilla tavalla muihin elimiin. Maksassa rasvan epänormaali varastoituminen johtaa insuliiniresistenssiin (insuliinin vaikutus heikentynyt), mikä lisää sokerin tuotantoa. Myös lihaksissa rasvan kertyminen johtaa insuliiniresistenssiin, jolloin sokeri imeytyy heikommin verestä lihaksiin. Rasvan vaikutukset maksassa ja lihaksissa voivat nostaa veren sokeriarvoja, mikä saa haiman tuottamaan korvaukseksi lisää insuliinia verensokerin pitämiseksi normaalina. Kun haima ei enää pysty ylläpitämään riittävää insuliinituotantoa insuliiniresistenssin tasapainottamiseksi, verensokeri nousee tasolle, jolla diabeteksen ensiaste alkaa kehittyä. Insuliiniresistenssin kasvaessa ja/tai haiman insuliinituotannon edelleen heikentyessä tuloksena on tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen. Tyypin 2 diabetes on tavallisin lihavuuteen liittyvä diabeteksen muoto (yli 90 % kaikista tapauksista). Tyypin 1 diabetes on eri sairaus, joka johtuu ensisijaisesti insuliinin puutteesta. Lihavuus ei lisää tyypin 1 diabeteksen esiintyvyyttä.  

Maailmassa lasketaan olevan 366 miljoonaa diabeetikkoa (6,4 % koko aikuisväestöstä), ja määrän arvioidaan nousevan 552 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Lihavuuden lisääntyminen vaikuttaa selvästi diabeteksen nopeaan yleistymiseen.

Syöpä 
Lihavuus lisää joidenkin syöpäsairauksien vaaraa. Tällaisia ovat esimerkiksi kohtu-, rinta-, munasarja-, sappirakko-, haima-, maksa-, munuais- ja eturauhassyöpä. Myös maha-suolikanavan syöpien ja lihavuuden välillä on yhteys, mutta vielä ei tiedetä, johtuuko se nk. tyydyttyneen rasvan liian suuresta saannista ja liikunnan puutteesta vai juuri lihavuudesta2.

Niveloireet 
Lihavilla ihmisillä on usein selkä- ja niveloireita, jota ovat kivuliaita ja haittaavat liikkumista. Erityisesti lonkat ja polvet kärsivät raskaasta kuormituksesta. Nivelten rusto kuluu ja niihin kehittyy nivelrikko. Nivelrikko voi johtaa pitkäaikaiseen kipuun ja vaatia leikkauksen. Lihavat sairastuvat usein myös kihtiin.

Hedelmättömyys 
Lihavien naisten hedelmällisyys on heikompi kuin normaalipainoisten. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymää esiintyy 50 prosentilla naisista, joiden BMI on yli 35. Tällöin naisen munasarjoissa on kystoja, ja hänen hormonituotantonsa on epänormaali elimistön tuottaessa liikaa mieshormoneja. Tämän katsotaan olevan yksi syy lihavien naisten hedelmättömyyteen. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voi vaikuttaa myös kuukautiskiertoon.

Miehillä lihavuus voi laskea hedelmällisyyttä, koska siittiöiden laatu heikkenee. Lihavuus voi miehillä myös aiheuttaa erektio-ongelmia.

Uniapnea 
Lihavista henkilöistä 10 % kärsii nukkuessaan nk. uniapneasta eli lyhyistä hengityskatkoista. Tavallisia uniapnean oireita ovat kuorsaus, levoton uni ja väsymys päiväsaikaan. Tällainen väsymys voi lisätä mm. liikenneonnettomuuksien riskiä.

Uniapnean arvellaan johtuvan vyötärölle kertyneestä liiallisesta rasvasta, joka vähentää keuhkokapasiteettia sekä kurkunseudun rasvasta, joka painaa hengitysteitä henkilön ollessa makuulla. Jotkin havainnot viittaavat uniapnean ja kuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautien väliseen yhteyteen. Tätä ei ole kuitenkaan pystytty varmistamaan.


Elämänlaatu ja elinikä

Elämänlaatu

Liitännäissairauksien ja ennenaikaisen kuoleman riskin lisäksi lihavuus yhdistetään myös elämälaadun heikkenemiseen. Lihavuuden sosiaaliset, psykologiset ja taloudelliset vaikutukset voivat olla hyvin negatiivisia . Erään tutkimuksen mukaan erittäin lihavien ihmisten elämänlaatu on yhtä heikko kuin potilaiden, joilla on selkäydinvamma, kroonisia kipuja tai pitkälle edennyt syöpä.

Lihavien on sopeuduttava moniin arkielämän ongelmiin, sopivien vaatteiden löytämisestä mukavan matkustustavan ja asumismuodon etsimiseen. Tavalliset arkiaskareet ovat usein uuvuttavia ja hankalia. Työtä hakiessaan lihavat kohtaavat usein ennakkoluuloja ja syrjintää. Lihavilla katsotaan yleisesti olevan muita huonompi ammattitaito tai heillä uskotaan olevan heikko työmoraali, tunneperäisiä ongelmia tai heidän ei katsota pystyvän hoitamaan ihmissuhteitaan. Lihavat kärsivät usein myös masennuksesta. Tieteelliset tutkimukset osoittavat että pitkäaikainen painonpudotus parantaa huomattavan lihavien henkilöiden elämänlaatua.


Elinikä

Riski kuolla ennenaikaisesti erilaisiin sairauksiin kasvaa BMI-painoindeksin noustessa. Tämä koskee sekä kokonaiskuolleisuutta että kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin. Euroopassa kuolee vuosittain 320 000 ihmistä lihavuuden aiheuttamiin sairauksiin.

Lihavuudella on suora yhteys kuolleisuuden lisääntymiseen. Jos henkilön paino on 50 % keskivertopainoa korkeampi, ennenaikaisen kuoleman riski on kaksinkertainen verrattuna normaalipainoisiin. Tarkemmin sanottuna miehillä, joiden BMI on 34 ja naisilla, joiden BMI 38,2, on kaksinkertainen riski kuolla verrattuna normaalipainoisiin. 45–54-vuotiaiden riski kuolla sydän- ja verisuonitauteihin on kolminkertainen BMI:n ollessa 32.

 

 

Maha-suolikanava ja kylläisyysmekanismi

 

 

Maha-suolikanava

 

Mahalaukkukirurgian ymmärtämiseksi on tärkeää tuntea maha-suolikanavan toiminta. Maha-suolikanavassa ruokaan sekoittuu erilaisia nesteitä, jotka vaihe vaiheelta pilkkovat ruoan ja auttavat siten ravintoaineita imeytymään elimistöön. Lopuksi ruoka-aineiden imeytymätön osa siirtyy poistettavaksi maha-suolikanavasta.

 

1. Ruokaan sekoittuu suussa sylkeä, samalla kun sitä hienonnetaan pureskelemalla.
2. Suusta ruoka kulkee mahalaukkuun ruokatorvea pitkin.
3. Kaikki ruokaa pilkkovat elimet sijaitsevat vatsassa.
4. Ruoka siirtyy mahalaukkuun, ja nk. ylempi mahanportti estää ruokaa nousemasta takaisin ruokatorveen, sen jälkeen kun siihen on sekoittunut happoa, joka voisi aiheuttaa vaurioita ja kipua ruokatorvessa.
5. Mahalaukku sijaitsee vatsan ylimmässä osassa. Sen tehtävä on varastoida ruokaa ja  pilkkoa sitä. Mahalaukussa ruokaan sekoittuu happoa, jota elimistö tuottaa helpottaakseen proteiinien ja monimutkaisten             hiilihydraattien pilkkoutumista helpommin imeytyviksi osasiksi. Mahalaukkuun mahtuu normaalisti enintään 1,5 litraa ruokaa ja/tai nestettä. 
6. Seuraavaksi ruoka siirtyy pienen pyöreän mahanporttilihaksen (pylorus) kautta ohutsuolen ensimmäiseen osaan, pohjukaissuoleen. Täällä ruokaan sekoittuu maksan tuottamaa sappea ja ruokaa pilkkovaa haimanestettä, Nämä hajottavat ruoan sisältämiä rasvoja. Pohjukaissuolesta elimistöön imeytyy paljon rautaa ja kalsiumia.
7. Useimmat ravintoaineet imeytyvät elimistöön ohutsuolessa. Ohutsuoli on noin 4,5–6 m pitkä, ja siinä on kolme osaa: pohjukaissuoli (duodenum), tyhjäsuoli (jejunum) ja sykkyräsuoli (ileum).
8. Ruoka-aineiden pilkkoutuminen jatkuu ohutsuolen keskimmäisessä osassa, tyhjäsuolessa.
9. Ohutsuolen viimeisessä osassa sykkyräsuolessa elimistöön imeytyy rasvaliukoisia A-, D-, E- ja K- vitamiineja sekä B12-vitamiinia.
10. Läppämekanismi erottaa ohutsuolen paksusuolesta ja estää paksusuolen bakteeripitoista sisältöä virtaamasta takaisin ohutsuoleen.
11. Pilkkoutumaton ruoka-aines kulkee paksusuoleen, missä se väliaikaisesti varastoituu ja tiivistyy suolojen ja veden siirtyessä takaisin elimistöön. Lopuksi tämä aines poistuu kehosta ulosteena.

 
                                      Kuvahaun tulos haulle ruoansulatuselimistön rakenne ja toiminta

 

 

Kylläisyysmekanismi

 

Aterian jälkeinen kylläisyyden tunne perustuu monimutkaiseen mekanismiin, jota ei vielä osata täysin selittää. Siihen vaikuttaa mm. vatsan yläosassa sijaitsevien reseptorien vatsasta aivoihin lähettämä refleksi. Mahalaukku on täytettävä sen vuoksi lähes kokonaan ennen kuin tunnemme itsemme kylläisiksi. Vasta kun olemme syöneet niin paljon, että mahalaukku alkaa venyä, reseptorit lähettävät viestin aivojen kylläisyyskeskukseen hypotalamukseen, joka säätelee näläntunteen kestoa ja taajuutta.

Joillakin ihmisillä on häiriöitä aivojen ravinnonsaantia säätelevissä osissa. Jos ihminen syö jatkuvasti liian paljon, mahalaukun sileät lihassäikeet voivat menettää joustavuutensa. Silloin tarvitaan yhä enemmän ruokaa, jotta reseptorit lähettäisivät aivoihin viestin kylläisyydestä. Tämä voi selittää sen, miksi sairaalloisen lihavat ihmiset eivät tule syödessään kylläisiksi ja pystyvät nauttimaan yhdellä aterialla suuria ruokamääriä. Vaikuttavia tekijöitä voi olla muitakin.

 

                                             Kuvahaun tulos haulle kylläisyysmekanismi