Metabolinen oireyhtymä
Metabolinen eli aineenvaihduntaan liittyvä oireyhtymä (MBO) tarkoittaa tilaa, jossa henkilöllä on useita terveyttä uhkaavia aineenvaihdunnallisia häiriöitä yhtä aikaa.
Metabolisessa oireyhtymässä henkilöllä esiintyy yhtä aikaa häiriö verensokerissa, veren rasvoissa ja verenpaineessa.
MBO voi olla vuosia oireeton. Selkein päälle päin näkyvä merkki metabolisesta oireyhtymästä on keskivartalolihavuus ja vyötäröympäryksen mittaaminen onkin käyttökelpoinen itse tehtävä testi.
Vyötärölihavuus
Pääasiassa perimä säätelee sen, kertyykö lihoessa liikarasvaa runsaasti vatsaontelon sisälle vai muualle. Lisäksi elintavat kuten ruokailutottumukset, tupakointi, alkoholin käyttö, liikunta ja stressi altistavat vyötärölihavuuteen.
Vyötärölihavuudessa ylipaino kertyy tavallista enemmän keskivartaloon. Suurin osa liikarasvasta, viskeraalirasvasta, kertyy vatsaontelon sisään, suolten ja sisäelinten väliin sekä maksan sisälle.
Ylimääräistä rasvaa kertyy yleensä ylipainoisille henkilöille, mutta joskus vyötärölihavuutta voi olla normaalipainoisillakin.
Viskeraalirasvan eli sisälmysrasvan määrää mitataan Inbody-mittauksessa.
Viskeraalirasva aiheuttaa insuliiniresistenssiä eli insuliinin vaikutus kudoksissa on heikentynyt.
Insuliiniresistenssissä lihasten, maksan ja rasvakudosten kyky ottaa vastaan glukoosia verenkierrosta on heikentynyt. Insuliiniresistenssi nostaa veren sokeritasoa ja verenpainetta. Lisäksi se aktivoi veren hyytymisjärjestelmää sekä muuttaa veren rasva-aineiden suhteita.
Nämä muutokset lisäävät erityisesti valtimosairauksien, munuaisen toimintahäiriön sekä veritulppa- ja kihtikohtauksen vaaraa.
Metabolista oireyhtymää sairastuvilla liittyykin suurentunut valtimotaudin riski. Henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä on 2-3 kertaa suurempi sydän- ja verisuonitautien vaara kuin terveillä. Myös tyypin 2 diabeteksen riski on huomattavasti suurempi kuin terveillä.
Lisäksi masennuksen ja muistihäiriöiden on osoitettu usein liittyvän MBO:hon.
mitkä ovat metabolisen oireyhtymän kriteerit?
Metaboliseen oireyhtymää arvioidessa käytetään kansainvälisesti määriteltyjä kriteereitä:
- vyötärönympärysmitta (suositus miehillä < 100 cm, naisilla < 90 cm)
- veren triglyseridi- eli rasvapitoisuus (suositus ≤ 1,7 mmol/l)
- veren HDL:n eli ns. hyvän kolesterolin määrä (suositus ≥ 1,0 mmol/l miehillä, naisilla ≥ 1,3 mmol/l)
- verenpaine (suositus alle 130/85)
- paastoverensokeri (suositus < 5, 6 mmol/l)
Jos kolme yllämainituista ehdoista toteutuu, tilaa kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi.
Metabolinen oireyhtymä altistaa erilaisille sairauksille kuten:
- sydän- ja verisuonitaudeille,
- kakkostyypin diabetekselle ja
- rasvamaksalle.
Miten metabolista oireyhtymää hoidetaan?
Metabolisen oireyhtymän syntyyn vaikuttavat sekä omaksutut elintavat että periytyvyys.
Onnistunut hoito edellyttää lääkärin ja potilaan läheistä yhteistyötä.
Vyötärölihavuuden ensi sijainen hoito on laihduttaminen. Laihduttamisen aikana rasvakudos vähenee enemmän vatsaontelosta kuin ihon alta. Lisäksi rasva poistuu tehokkaasti maksasta. Lääkkeetön hoito perustuu ravinnon energian määrän vähentämiseen todellisen tarpeen tasolle. Ravitsemussuositusten tulee perustua lääketieteellisesti vahvaan tutkimusnäyttöön.
Liikunnan lisäämisellä on oleellinen osuus hoidon onnistumisessa.
Jos lääkkeettömällä hoidolla ei saavuteta tuloksia, osaa metabolisen oireyhtymän häiriöistä voidaan hoitaa lääkkeillä. Lääkkeellinen hoito on yksilöllistä ja perustuu eri aineenvaihduntahäiriöiden osatekijöiden hyvään hoitoon.
Seurantakäynneillä arvioidaan hoidon vaikuttavuutta ja elinjärjestelmien toimivuutta elämän laadun ja pituuden optimoimiseksi. Osalla potilaista voidaan lääkkeellisiä hoitoja keventää, jopa lopettaa ilman että valtimosairauden komplikaation riskit lisääntyvät. Silloin potilas on sisäistänyt elämäntapamuutosten merkityksen.