Itsetuntemus on auttanut Jenniä ahmimishäiriön hallinnassa. Osa 2.
”Yksilöohjelma mullisti elämäni”
Jenni Kinnari aloitti loppusyksyllä 2021 Eiran sairaalan Painonhallintaklinikalla Kohti kevyempää elämää -yksilöohjelman. Tavoitteena oli pudottaa painoa pysyvästi ja terveellisesti.
”Laihtuminen oli lopulta sivujuonne. Yksilöohjelmaan osallistuminen mullisti elämäni.”
Jennillä on diagnosoitu ahmintahäiriö. Se aiheuttaa hallitsemattomia ahmintakohtauksia. Yksilöohjelma vaikutti niihin nopeasti.
”Ahmin edellisen kerran joulukuussa 2021.”
”Minä hallitsen sairauttani”
Ennen Jenni Kinnari meni yötyövuoron jälkeen suoraan jääkaapille ja ahmi itsensä uneen.
”Nyt voin yövuoron jälkeen avata jääkaapin, tyhjentää ja pestä sen ja laittaa sen jälkeen ruoat takaisin paikoilleen”, Jenni, 38, kertoo. Kahden vuoden takaisilla voimavaroilla tämä ei olisi onnistunut. ”Ennen palauduin syömällä, nyt tekemällä.”
Jennin elämässä moni asia on muuttunut. Syy siihen on selkeä.
”Ahmintahäiriöni ei enää hallitse minua. Nyt minä hallitsen sairauttani.”
Laihduttaminen ruokkii ahmintahäiriötä
Kun aloitin Eirassa, voin huonosti, Jenni kertoo. ”Olin laihduttanut erilaisilla kitukuureilla 17-vuotiaasta saakka. Kilot tulivat aina takaisin korkojen kera.”
Jenni sai Eirassa valmentajakseen syömishäiriöiden hoitoon perehtyneen ravitsemusasiantuntijan, sairaanhoitaja Laura Suojasen.
”Laura kertoi, että laihduttaminen ruokki ahmintahäiriötäni.” Jenni voisi paremmin, jos hän lopettaisi laihduttamisen ja paneutuisi ahmimisensa syihin.
Sairaus muuttaa ihmistä
Keskustelut Lauran kanssa saivat Jennin ymmärtämään, että hän oli oppinut hakemaan ruoasta turvaa ja lohtua. Ahmiminen helpotti ikäviä tunteita hetkeksi, mutta sen jälkeen Jenni voi entistä huonommin.
”Ahmintahäiriö vaarantaa mielenterveyden, sillä se aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta”, Jenni tietää kokemuksesta. Sairaus sai Jennin tekemään asioita, joita hän ei terveenä tee. ”Saatoin valehdella läheisilleni syömisistäni, mikä nyt tuntuu todella pahalta.”
”Pysähdyn hankaliin tunteisiin”
Kuormittavissa elämäntilanteissa ahmintahäiriö muistuttaa Jennille olemassaolostaan. Se koettaa houkutella häntä ahmimaan.
Kun halu ahmia herää, Jenni pysähtyy ja miettii tunnetta mieliteon takana.
”Alussa tunteen äärelle pysähtyminen oli ahdistavaa. Nykyään tutkin tunteitani mielenkiinnolla. Selvitän, mitä ne haluavat kertoa minulle.”
Tunnetaidoista tullut Jennille intohimo. ”Opiskelen psyykkistä valmennusta.”
Paino ei ole este
Ennen Jenni elin sitten kun -elämää. Nyt hän elää tätä hetkeä.
”Lauran silmissä tulin nähdyksi ja kuulluksi. Laura sai minut ymmärtämään, ettei kokoni rajoita tekemisiäni, vaan minä itse.”
Aiemmin Jenni näki peilissä valtavan kokoisen ihmisen, ja itki. Nyt hän katsoo omaa peilikuvaansa neutraalisti ja hyväksyy näkemänsä. ”Olen edelleen isokokoinen, mutta myös vahva ja arvokas.”
Hyväksyvä, myötätuntoinen asenne itseä kohtaan näkyy vaa´alla. ”Painoni laskee hitaasti, mutta varmasti.”
Voimaharjoittelu vahvistaa mieltä
Kun sairaus on hallinnassa, Jenni elämänhallinta on parantunut. ”Aiemmin tein asioita, jotka tuntuivat sillä hetkellä hyviltä. Nyt teen asioita, jotka tekevät minulle hyvää vielä huomennakin.”
Jenni suunnittelee arkensa viikon jaksoissa. Jokaiseen viikkoon tulee mahtua neljä treenikertaa kuntosalilla.
”Pystypunnerruksissa tavoittelen toistoissa 60 kiloa.” Voimaharjoittelu auttaa ahmintahäiriöön. Se lisää vahvuuden ja hallinnan tunteita.
”En ole yksin sairauteni kanssa”
Syksyllä 2021 Jenni ei uskonut, että hän voisi hallita ahmimistaan. ”Ahminen oli turvani. Siitä luopuminen tuntui mahdottomalta.”
Nyt Jenni tietää, että kun luopuu jostain, jotain tulee tilalle. ”Ennen hyvän olon hetket olivat lyhyitä. Nyt nautin koko elämästäni itseni seurassa.”
Jenni tietää, mistä hän saa tarvittaessa apua. Hän on tallentanut puhelimeensa Eiran ajanvarausnumeron.
”En ole yksin sairauteni kanssa.”
Lue millaisia ajatuksia Jennillä oli hoitopolun alussa: Jennin tarina osa 1.
