Jukka Poika kyllästyi silmälasien kanssa säätämiseen – Laserleikkaus toi vapautta arkeen ja keikoille 21.08.2026

Lopulta ajatus laserleikkauksesta alkoi muuttua päätökseksi. Yksi tärkeä syy löytyi Jukalle tutusta ympäristöstä: esiintymislavalta.

– Tuli sellainen olo, että olisi aika kiva mennä lavalle ilman laseja ja silti erottaa yleisöstä kasvot. Joskus saattoi olla tuttuja ihmisiä eturivissä, mutta ilman laseja en tunnistanut heitä.

Lavalla silmälaseihin liittyi käytännön haasteita. Kirkkaissa valoissa naarmut ja likaiset linssit erottuivat helposti.

– Olen aika monta kertaa mennyt lavalle miettimättä, muistinko pestä linssit. Sitten valot osuvat laseihin ja tajuaa, että hups, nehän ovat likaiset.

Eiran sairaalassa Jukan silmien laserleikkauksen teki silmäkirurgi Sakari Suominen SMILE Pro-tekniikalla.

– Totta kai jännitti. Silmät ovat niin herkät ja henkilökohtaiset, että ajatus tuntui vähän hirvittävältä.

Jukalle kerrottiin etukäteen, millaisia tuntemuksia leikkaukseen ja toipumiseen voi liittyä. Oma kokemus osoittautui kuitenkin paljon helpommaksi kuin hän oli kuvitellut.

– Ei siinä kipua ollut. Silmät oli puudutettu hyvin. Tilanne oli tietysti kummallinen ja vähän luonnottoman tuntuinen, mutta ei mitään sellaista, mitä olisi tarvinnut pelätä.

Heti leikkauksen jälkeen näkö oli vielä hieman sumea ja silmissä tuntui puudutuksen väistyessä karheutta. Jukka oli varautunut siihen, että tarvitsisi kotiin lähtiessään paljon apua.

– Olin ajatellut, että minua pitää taluttaa ympäri kaupunkia. Saattaja oli mukana, kuten kuuluukin, mutta yllätyin siitä, miten hyvin pystyin itse heti kävelemään.

– Varmaan jo ensimmäisen päivän iltana tajusin, että näin paremmin kuin ennen leikkausta ilman laseja – melkein yhtä hyvin kuin lasien kanssa.

Toipuminen sujui nopeasti. Silmätippoja tarvittiin ohjeiden mukaisesti, mutta varsinaista lepojaksoa Jukalle ei juuri muodostunut.

– Melkein olisin toivonut, että olisi ollut vähän enemmän toipumista, niin olisi saanut pötkötellä sohvalla, hän nauraa. Mutta osallistuin käytännössä heti normaaleihin arkiaskareisiin.

Myös aamuihin tuli konkreettinen muutos: Jukka näkee heti silmänsä avattuaan.

– Se herättää kotona suurta kateutta joka aamu, kun minä vain herään ja näen – ja toinen joutuu ensimmäisenä kurkottamaan laseja, Jukka kuvailee hymyillen.

Arjessa Jukka huomaa muutoksen monissa pienissä tilanteissa. Laseja ei tarvitse enää etsiä, puhdistaa tai varoa.

Erityisen konkreettisesti ero tuntuu kahden pienen pojan kanssa.

– Kaikissa fyysisissä tilanteissa, joita kahden pojan kanssa riittää, on helpompaa ilman laseja. Jos jalka sattuu tulemaan sivusta kasvoihin, niin siinä eivät ole enää silmälasit välissä tökkäämässä.

Myös peseytyminen ja lasten kanssa touhuaminen on helpompaa, kun laseja ei tarvitse ottaa pois, laittaa takaisin tai kuivailla vesiroiskeista.

Jukka huomasi silmälasittomuuden vaikuttavan yllättävällä tavalla myös omaan olemukseensa.

– Oikeastaan ensimmäisiä asioita, joita huomasin paremman näön lisäksi, oli se, että kasvot rentoutuivat aika paljon. Jos kasvot ovat rennommat, niin olokin on rennompi.

– Se tässä on melkein sääli, että siihen tottuu niin nopeasti. Pitäisi muistaa useammin arvostaa sitä, että taas yksi päivä, eikä tarvitse pitää mitään näköapua naamalla.

Yhtä asiaa Jukka jää silmälaseissa kuitenkin kaipaamaan: vuosien aikana niistä oli ehtinyt tulla osa hänen ulkonäköään.

Ratkaisua tähänkin on jo pohdittu pilke silmäkulmassa.

– Nyt ei ole enää kauhean luontevaa pitää silmälaseja koristeena. Olen miettinyt, mikä voisi olla vastaava – otanko naamatatuoinnin vai mikä se sitten on, Jukka nauraa.

Teksti ja kuvat: Eiran sairaala