Kohdunpoistoleikkaus

Kohdunpoistoleikkaukset eli hysterektomiat ovat vähentyneet meillä Suomessa ja muualla maailmassa paljolti hormonikierukan yleistymisen takia. Vaikka hormonikierukka on monelle naiselle loistava apu runsaisiin ja kivuliasiin kuukautisiin, sekään ei tehoa kaikille eikä kaikkiin ongelmiin. Silloin voidaan harkita kohdunpoistoa. Tavallisia syitä kohdunpoistoon ovat kohdunlaskeuma, vuotohäiriöt ja myoomat. Etenkin sitten kun lapset on hankittu, on kohdunpoisto yleinen hoitomuoto.

Kohtu voidaan poistaa avoimesti (laparotomiateitse), emättimen kautta (vaginaalisesti) tai tähystysleikkauksena (laparoskooppisesti). Tähystysleikkaus ja vaginaalinen kohdunpoisto ovat yleisemmin käytetyt menetelmät. Normaalit munasarjat jätetään yleensä leikkauksessa paikoilleen, varsinkin ennen vaihdevuosien alkua. Tällöin oma hormonitoiminta jatkuu leikkauksen jälkeenkin. Munanjohtimet on syytä poistaa, sillä niistä ei ole mitään hyötyä kohdunpoiston jälkeen. Nykykäsityksen mukaan munasarjasyöpä on lähtöisin munanjohtimen soluista.

Kohdunpoisto tähystysleikkauksena on yleisin ja vaivattomin

Kohdunpoisto tehdään yleensä tähystysleikkauksena, mutta erityisen kookas kohtu vaatii avoleikkauksen. Tähystys tehdään nukutuksessa ja tarvitaan vain pieniä, noin 5–10 mm pituisia, ihohaavoja vatsalle. Näistä aukoista päästään kameralla näkemään tarkasti leikkauskohde ja viemään tarvittavat instrumentit vatsaonteloon. Leikkauksessa pyritään aina kosmeettisesti hyvään tulokseen.

Tähystysleikkauksen etuna on tarkka moderni tekniikka, jonka avulla nähdään leikkausalue läheltä ja tarkasti.

Tähystysleikkaukseen liittyy vähemmän verenvuotoa, kipuja, komplikaatioita ja sairaalassaoloaikaa kuin avoleikkaukseen. Kohdunpoisto tähystystoimenpiteenä nopeuttaa toipumista sekä siihen liittyy vähemmän pitkäaikaisia ongelmia kuten kiinnikkeitä. Sairaalasta kotiudutaan joko leikkauspäivän iltana tai seuraavana päivänä. Sairausloma on noin 2–3 viikkoa. Jälkitarkastus tehdään noin 1-2 kuukauden kuluttua. Mikäli toipumisessa tulee ongelmia, asia hoituu usein puhelimessa tai tarkastuskäynnille leikkaavan lääkärin vastaanotolla.