Paino putosi 40 kiloa, mutta peilikuva ei tuntunut vieläkään omalta – Mikon bodylift viimeisteli vuosien työn Tarkistettu 05.08.2026

Ensimmäiseksi Mikko muutti ruokailutottumuksensa ja alkoi kiinnittää huomiota siihen, mitä söi ja kuinka paljon. Kun ensimmäiset kilot lähtivät, myös liikkuminen helpottui.

Aluksi hyötyliikunta tarkoitti esimerkiksi sitä, että auto jätettiin kauemmas huoltoaseman ovesta. Vähitellen mukaan tulivat viikonloppujen kävelylenkit.

– Kyllä retkahduksiakin tuli. Joskus pitkän työviikon jälkeen tuli syötyä pizzaa ja herkkuja. Tärkeintä oli, että seuraavana päivänä jatkoin tekemään hyviä valintoja. 

Parissa vuodessa Mikko karisti 40 kiloa elämäntapamuutoksensa ansiosta. Jaksaminen ja unenlaatu paranivat. Perheen yhteiseen arkeen riitti aivan eri tavalla energiaa.

Silti hän ei kokenut olevansa vielä maalissa. Vatsan ympärille jäänyt ylimääräinen iho muistutti menneistä vuosista.

– Aina kun katsoin peiliin, se painoi mieltä. Muuten olin hyvässä kunnossa, mutta vyötäröllä roikkui vielä niin sanottu pelastusrengas.

Painonpudotus oli onnistunut, mutta ylimääräinen iho vaikutti edelleen siihen, millaisena hän näki itsensä.

– Se toi sellaisen tunteen, että ihmiset katsovat juuri sitä.

Kesällä rannalla tai uimahallissa ajatus nousi aina mieleen.

– Ajattelin, että jos en tee asialle nyt mitään, se saattaa roikkua mukana vielä vuosikausia.

Päätös body lift -leikkauksesta syntyi nopeasti. Mikko perehtyi huolellisesti eri vaihtoehtoihin.

– Totta kai mietin Viroa, koska siellä leikkaus olisi ollut halvempi.

Mitä enemmän hän selvitti asiaa, sitä selvemmäksi hänelle kävi, että turvallisuus ja mielenrauha olivat hänelle tärkeämpiä kuin hinta. Vaikka Eiran sairaala ei ollut Mikolle lähin vaihtoehto, luottamus ratkaisi valinnan.

– Halusin suomalaisen kirurgin. Jos jotain tapahtuisi, apu olisi lähellä.

Hänelle oli tärkeää myös se, että tukea olisi saatavilla leikkauksen jälkeenkin.

Ensimmäisellä vastaanotolla Eiran sairaalassa plastiikkakirurgi Reetta Tuominen teki Mikkoon vaikutuksen.

– Hän kertoi realistisesti, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Siitä syntyi luottamus.

– Minun ei tarvinnut itse miettiä, millainen lopputuloksen pitäisi olla tai mitä pitäisi pyytää. Reetta osasi kertoa kaiken niin hyvin, että pystyin luottamaan täysin hänen arvioonsa.

Leikkauksen kulku, hyödyt, riskit ja toipuminen käytiin huolellisesti läpi. Mikon terveydentilan perusteella myös hänen leikkausriskinsä arvioitiin pieniksi. Kotona hän katsoi vielä YouTubesta lääkäreiden tekemiä leikkausvideoita.

– Kun näin, miten leikkaus tehdään ja miten rauhallisesti kaikki etenee, enää jännittänyt.

Leikkausaamuna Mikko odotti lopputulosta jopa innostuneena. Ennen nukutusta kirurgi piirsi leikkausalueen iholle. Mikko näki suunnitelman peilistä.

– Se konkretisoi tilannetta ja tunnetta, että olen hyvissä käsissä.

Myös leikkaussalin henkilökunta jäi mieleen.

– He olivat aidosti läsnä. Ei tullut missään vaiheessa kiireen tunnetta, että olisin vain yksi potilas muiden joukossa.

Jo muutama tunti leikkauksesta Mikko nousi ensimmäisen kerran jaloilleen ja käveli vuodeosaston käytävällä.

– Kun näin itseni peilistä, ajattelin vain, että vau!

Turvotusta arven ympärille tuli myöhemmin, kuten kuuluukin. Siihen Mikkoa auttoi lymfaterapia. Sairausloman aikana kotona hän pärjäsi tavallisilla kipulääkkeillä, mikä oli hänelle myös helpottava yllätys. Kolmen-neljän viikon kuluttua hän pääsi palaamaan töihin.

Toipumisen aikana yhteys kirurgiin säilyi tarvittaessa helposti.

– Jos jokin mietitytti, laitoin viestin. Vastauksen sai nopeasti, joskus jopa viikonloppuna.

Vuosi myöhemmin olo on vapautuneempi

Vuosi leikkauksen jälkeen Mikko puhuu ennen kaikkea siitä, miltä elämä nyt tuntuu. Kesällä rannalle voi lähteä ilman paitaa. Peiliin ei tarvitse enää katsoa kriittisin silmin tai miettiä, mitä muut ajattelevat.

– Ennen kaikkea itsetuntoni nousi.

Kun häneltä kysyy, kannattiko body lift -leikkaus, vastaus tulee epäröimättä.

– Jos asia painaa mieltä samalla tavalla kuin minulla ja siihen on mahdollisuus, sanoisin, että kannattaa. Tämä oli joka euron arvoinen.

Haastattelu ja teksti: Eiran sairaala