Virtsankarkailu

Jos konservatiivisilla hoidoilla ei saada hyvää tulosta, ponnistukseen liittyvä virtsankarkailu voidaan hoitaa leikkauksella.
Virtsaputkea tukemaan asetetaan verkkomainen nauha ns. TVT/TVT-O-leikkaus.

Nauhaleikkaukset tehdään paikallispuudutuksessa, ja leikkausten pitkäaikaistulokset ovat hyviä. Tavallisesti vaiva korjaantuu lähes kokonaan.
Leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa tai kevyessä unessa. Kotiin pääsee muutaman tunnin seurannan jälkeen saman päivän aikana eikä erillistä ompeleiden poistoa tarvita.

Leikkauksen jälkeen potilas saa viiden vuorokauden sairasloman, jonka aikana tulee välttää voimakasta ponnistelua.

Pakkoinkontinenssi diagnosoidaan, jos virtsankarkaamista edeltää pakonomainen virtsaamistarve.

Pakkoinkontinenssi voi liittyä virtsatietulehduksiin, aiempiin virtsateiden tai muihin gynekologisiin leikkauksiin, tai taustalla voi olla jokin neurologinen sairaus.

Pakkoinkontinenssia hoidetaan lääkkeillä, joilla pyritään rauhoittamaan tahattomasti supistelevaa rakkoa. Tähän vaivaan on tullut käyttöön myös uusi lääkehoito, joka lisää rakon kapasiteettia.

Sekamuotoisen inkontinenssin eli ponnistus- ja pakkoinkontinenssin yhdistelmän hoito määräytyy sen mukaan, kumpi karkailumuoto on vallitsevampi. Joskus tarvitaan sekä leikkaus- että lääkehoitoa.

Virtsankarkailu on yleinen vaiva. Ongelmasta kannattaa puhua asiantuntevan gynekologin kanssa, sillä vaivaan on olemassa tehokkaita hoitoja. Lievässä virtsankarkailussa lantionpohjan lihasharjoittelusta voi olla apua, mutta virtsankarkailua voidaan hoitaa myös leikkauksella.

Gynekologi valitsee oikean hoidon haastattelun, gynekologisen tutkimuksen ja lantionpohjan lihasten voiman selvittelyn perusteella. Hoitomuodon valintaan vaikuttaa virtsainkontinenssin tyyppi.