Aurinkokeratoosi

Mikä on aurinkokeratoosi?

Aurinkokeratoosi eli aktiininen keratoosi on ihon uloimman osan eli orvaskeden muutos, joka voi hoitamattomana muuttua ihon pinnalliseksi syöväksi eli Bowenin taudiksi ja edelleen pahanlaatuiseksi okasolukerroksen syöväksi eli okasolusyöväksi.

Mikä aiheuttaa aurinkokeratoosin?

Aurinkokeratoosi tulee auringon UV:n rasittamalle ihoalueelle. Tärkein syy on pitkäaikainen ja toistuva altistuminen auringon ultraviolettisäteelle. Aurinkokeratoosin puhkeamiseen vaikuttaa koko elämän aikana saadun ultraviolettisäteilyn yhteen laskettu määrä. Siksi tauti yleistyykin iän myötä. Jos olet ollut paljon auringon UV-säteille alttiina voi aurinkokeratoosia esiintyä jo alle 35-vuotiaana. 50-vuotiaana tauti ei ole enää harvinainen ja yli 70-vuotiaana aurinkokeratoosi on tavallinen. Aurinkokeratoosia tulee lähes jokaiselle valkoihoiselle suomalaiselle, jos vain elää tarpeeksi vanhaksi.

Auringon UV-säteilyn lisäksi aurinkokeratoosille altistaa myös solarium ja UV-valohoitojen ultraviolettisäteily. Sairastumisriskiä lisää tupakointi ja elimistön omaa immuunipuolustusta heikentävä sairaus tai lääkitys.

Säännöllinen ihotarkistus taudin toteamiseksi ja seurannaksi ihotautilääkärillä on tärkeää, etenkin kun ikää tulee lisää.

Miltä aurinkokeratoosi näyttää?

Aurinkokeratoosia ei aina itse havaitse. Huomaamattomana se saattaa näyttää vain kuivalta iholta tai sen voi sekoittaa ihottumaan: iho kutiaa ja punoittaa kuten ihottumassa. Toisinaan keratoosin sarveisaineen kasvu on hyvin voimakasta, jolloin ihomuutos saattaa muistuttaa hyvänlaatuista rasvaluomea.

Ihoa tarkasteltaessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin oireisiin:

Varhaisvaiheessa aurinkokeratoosi näyttää pieneltä punoittavalta täplältä tai litteältä syylältä. Aurinkokeratoosi voi muuttua melko tarkkarajaiseksi, karheaksi, vaalean hilseen peittämäksi punertavaksi läiskäksi. Myöhemmässä vaiheessa läiskä voi tummua, jolloin se muistuttaa kookasta kesakkoa.

Huulessa aurinkokeratoosi voi olla rohtuva ja kuoriutuva ihomuutos, joka ei parane.

Aurinkokeratoosin koko voi vaihdella muutamasta millimetristä muutamaan senttiin. Iholla voi olla vain yksi läiskä tai niitä voi useita.

Missä aurinkokeratoosia esiintyy tyypillisemmin?

Aurinkokeratoosia esiintyy yhtenä tai useampana läiskänä eniten UV-säteilylle altistuneilla keho osilla kuten

• kasvoissa,
• korvanlehdissä,
• kädenselissä,
• kyynärvarsissa
• ja kaljuilla miehillä päälaella.

Aurinkokeratoosin toteaminen

Kokenut ihotautilääkäri tunnistaa aurinkokeratoosin vastaanotolla ihotarkistuksen yhteydessä. Tarvittaessa hän ottaa koepalan mikroskooppista tutkimusta varten.

Pitääkö aurinkokeratoosista olla huolissaan?

Arviolta noin joka neljäs aurinkokeratoosi paranee itsestään. Aurinkokeratoosi voi hoitamattomana johtaa pinnalliseen ihosyöpään ns. Bowenin taudiksi. Pinnallinen ihosolusyöpä voi edelleen edetä okasolusyöväksi.

Riski yksittäisen aurinkokeratoosin muuttumisesta oksasolusyöväksi on melko pieni, mutta mitä enemmän iholla on aurinkokeratoosia, sitä suurempi todennäköisyys on kehittyminen Bowenin taudiksi ja siitä edelleen okasolusyöväksi.

Säännöllinen omaehtoinen ihon tarkkailu, auringon UV-säteilyltä suojautuminen ja hakeutuminen ihotautilääkärin vastaanotolle tarpeen vaatiessa on hyvä muistaa.

Miten aurinkokeratoosia hoidetaan?

Aurinkokeratoosia voidaan hoitaa joko jäädytyshoidolla ja PDT-hoidolla eli niin sanotulla fotodynaamisella punavalohoidolla tai pinnallisten ihosyöpien hoitoon kehitetyllä lääkevoidehoidolla. Tauti voi hoidosta huolimatta uusiutua alueilla, jotka ovat alttiita UV-säteilylle. Edellisen aurinkokeratoosin lähelle voi ilmaantua toinen esiaste. Tämän vuoksi hoidonkin jälkeen itsetarkkailu on tarpeen ja mahdollisten uusien muutosten ilmaantuessa on hyvä hakeutua säännöllisesti ihotautilääkärin vastaanotolle. Jos aurinkokeratoosia hoidetaan ajoissa, se ei kehity syöväksi asti.

Aurinkokeratoosin ehkäisy

Paras tapa ehkäistä aurinkokeratoosia on välttää haitallista UV-säteilyä. Iho suojataan vaatetuksella ja lieripäähineellä. Ne ihon alueet, jotka altistuvat auringolle suojataan aurinkosuojavoiteella (suojakerroin 50). Silmien ja silmäluomien suojana on hyvä käyttää aurinkolaseja.

Ihon omaseurana on hyvä tehdä säännöllisesti pari kertaa vuodessa ja mikäli havaitset ihomuutoksia, on hyvä varata aika ihotautilääkärille varmuuden saamiseksi.