Rintojen suurennus rasvansiirron avulla

Rintojen kehittymättömyys on sairaudeksi luokiteltava tila, joka saattaa aiheuttaa monenlaista psyykkistä ongelmaa samoin. Jos rintojen pienuus / kehittymättömyys vaivaa, ongelmaa ei pidä vähätellä, vaan ottaa asia puheeksi plastiikkakirurgin kanssa. Rintojen voidaan suurentaa rasvansiirroin tai implanttien avulla. 
Rasvansiirron avulla rintoja suurennettaessa rintojen kokoa kasvatetaan yhden kuppikoon verran per siirtokerta.

Jos oman kehon rasvaa ei riitä rasvansiirtoon, niin voidaan tehdä implanttien ja rasvansiirron yhdistelmä. Rasvansiirron avulla implantin päälle saadaan pehmeämpi ja paksumpi kerros rasvaa ja voidaan halutessa valita pienempi implanttikoko.
Rinnattomuuden korjaaminen on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Imetys venyttää usein rintoja ja imetyksen jälkeen rinnat usein jäävät roikkuviksi. Lisäksi rintoihin on saattanut tulla raskausarpia. 
Veltostuneisiin, roikkuviin (=ptoottisiin) rintoihin suositellaan ensimmäisen rasvansiirron yhteydessä rintojen kohotusta, koska rasvamassan lisääminen venyttää rintaa ja nänni painuu alemmas.

Noin 88 % rinnoista on epäsymmetrisiä. Epäsymmetria korjataan joko lisäämällä volyymiä pienempään rintaan tai pienentämällä suurempaa rintaa tai sekä että, ja korjaamalla nännit samalle tasolle ja samankokoisiksi. Rasvansiirrolla rakennettu rinta ikääntyy luonnollisesti, ja symmetria on pysyvämpi luonteeltaan. Hankalan, haittaavan epäsymmetrian korjaus on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Tubulaaristen rintojen eli ns. putkirintojen tyypillisiä piirteitä ovat laajat, pulleat nännipihat, kehittymätön rintojen alasisäosa ja epäsymmetria. Epämuodostuman aste vaihtelee lievästä nännien pullotuksesta ja rinnan alaosan koveruudesta tilaan, jossa pieni rinta pullistuu ulos valtavasta nännipihasta, ja nännipihan ulkopuolella rintaa ei ole juuri lainkaan. Selkeän tubulaarisen epämuodostuman hoito on sairauden hoitoa, ei kosmeettista kirurgiaa.

Aiemmin tubulaarisia epämuodostumisia hoidettiin erilaisilla avokirurgisilla leikkauksilla. Lievemmissä tapauksissa korjauksia on tehty implantein. Nykyisin tubulaaristen rintojen korjaamisessa käytetään aina rasvansiirtoa, kun se on mahdollista. Omakudossiirre on pysyvä ja pehmeä vaihtoehto. Rasvansiirrot räätälöidään potilaan toiveiden ja rintojen mukaan, ja kokenut kirurgi osaa arvioida toimenpiteiden määrän. Toimenpide joudutaan usein toistamaan halutun lopputuloksen saamiseksi. Nännipihojen korjaus kuuluu myös toimenpiteen suunnitteluun. Korjaus tehdään rasvansiirron yhteydessä.

Rasvansiirrolla voidaan korjata luonnollisesti kirurgisten toimenpiteiden, kuten rinta(syöpä)leikkausten, jälkitiloja. Kokonaan poistettu rinta voidaan korjata usealla perättäisellä rasvansiirrolla. Toimenpiteen onnistumiseen vaikuttavat ihon kireys ja onko aluetta sädehoidettu.

Säästävästi leikatun rinnan rasvansiirto on mahdollista, mutta syövän uusiutumisriskin vuoksi toimenpidettä kannattaa harkita tarkkaan.
Rintarekonstruktio on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Voimakkaasti arpeutuneissa ja esim. sädehoidetuissa rinnoissa verenkierto on hyvin heikko, ja arpisuus estää kudosta venymästä. Ensimmäinen rasvansiirto elvyttää kudoksen verenkiertoa ja pehmentää arpikudosta, rinnan kokoa ei juurikaan saada kasvatettua.
Vasta verenkierron parannuttua ja kudoksen pehmennyttyä voidaan kasvattaa rinnan kokoa. Tämän vuoksi siirtokertoja tarvitaan enemmän kuin terveessä kudoksessa.
Arpeutumien hoito on arvonlisäverotonta kirurgiaa.

Rasvansiirto parantaa ihon laatua mahdollisesti rasvan kantasolujen tuoman verenkierron paranemisen ja kollageenisynteesin myötä. Raskausarpinen, ohut ja rypistyvä tai auringon vaurioittama iho näyttää siirron jälkeen paksummalta ja sileämmältä.

Haluttu rasvansiirto rintoihin suositellaan tehtävän implanttien poiston yhteydessä, koska silloin rasva pystytään siirtämään tarkasti kontrolloituna eri kerroksiin. 

Tupakointi tulee lopettaa mieluiten kuukausia ennen toimenpidettä. 
Omega-rasvahappovalmisteiden ja kalaöljykapseleiden ja runsas valkosipulin syönti voivat aiheuttaa vuototaipumusta ja ne suositellaan tauottavaksi ainakin 4 viikkoa aiemmin. Tulehduskipulääkkeiden käyttö tulisi lopettaa 2 viikkoa ennen toimenpidettä.

Suomessa käytetään eurooppalaista suositusta, jonka ohjeistuksen mukaisesti rasvaa siirretään rintarauhasen ympärille, päälle ja alle, ja rintalihakseen, mutta ei rintarauhaskudokseen.
Siirrettäviin kerroksiin mahtuu rinnan koosta ja ihon venyvyydestä riippuen noin 250 – 400 ml rasvaa. Nuoreen rintaa mahtuu vähemmän kuin imetyksen myötä löystyneeseen rintaan.

Mikäli rintaan siirretään liikaa rasvaa, verenkierto rinnassa heikkenee ja rasvaa kuolee pois tavallista enemmän. Plastiikkakirurgin kokemus korostuu arvioitaessa optimaalista siirremäärää.

Hyvin pieni rasvansiirto voidaan tehdä paikallispuudutuksessa, yleensä toimenpide tehdään kuitenkin parhaan lopputuloksen saamiseksi nukutuksessa.

Ottokohdan ihoon tehdään 4–6 mm pituisia pieniä viiltoja yleensä 1–2/ottokohta, ja rintaan tehdään 1–3 pientä 2–3 mm reikää mahdollisimman huomaamattomiin paikkoihin. Rasvasiirre ruiskutetaan tiheästi ohuenohuina noroina rinnan ihonalaiseen rasvaan ja rintarauhasen alle sekä rintalihakseen.  

Leikkaus tehdään päiväkirurgisesti ja kotiin pääsee saattajan kanssa toimenpidepäivänä voinnin mukaan. Halutessaan voi jäädä myös yöksi vuodeosastollemme.

Toimenpiteen jälkeen pidetään tukiasusteista rasvanoton vuoksi 1-2 viikkoa ympärivuorokautisesti ja sen jälkeen 1-2 viikkoa päivisin. Rintojen alueella vältetään puristuksen aiheuttamaa painetta ja siksi ei suositella rintaliivien käyttöä neljään viikkoon.

Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy sekä rasvan ottoalueella että siirrettävissä kohdissa rinnoissa. Rinnat ovat turvonneet toimenpiteen jälkeen. Isoin turvotus on nesteen aiheuttamaa ja häviää noin 3-4 viikossa. Siirrettyä rasvaa tuhoutuu noin 20% ja se imeytyy ja poistuu elimistöstä kuukausien kuluessa. Lopullinen tulos on arvioitavissa 4 kuukauden kuluttua.

Liikkua saa heti toimenpiteen jälkeen, ensimmäinen 5 vuorokautta hyvin rauhallisesti ja kovaa ponnistelua ja hikoilua tulee välttää 2 viikon ajan. Sairasloman tarve riippuu tehdystä toimenpiteestä ja sen kesto vaihtelee 1-7 vuorokautta. Jos toimenpide on kosmeettinen, sairausloma on palkaton.


Toimenpiteen jälkeen saattaa rintarauhasen ulkopuolelle ilmaantua pieniä hyvänlaatuisia öljykystia ja/tai mikrokalkkeja. Näitä saattaa ilmaantua noin 6 kuukautta toimenpiteen jälkeen. Tehdystä rasvansiirrosta onkin hyvä mainita mammografian, ultraäänen ja rintojen magneettikuvauksen yhteydessä.

Rasvansiirto rintoihin voidaan toistaa aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua, mutta on suositeltavaa, että edellinen siirto on ensin mukautunut kehoon.
Rasvaa voidaan siirtää niin monta kertaa kuin siirrettävää rasvaa on. Siirto samasta kohdasta on vaikeampaa ja siksi siirtokohdat ovat yleensä erikohdat.

Toimenpiteen yhteydessä voidaan rasvansiirron jälkeen tehdä laajempi rasvaimu, jos potilas niin haluaa. Esimerkiksi vatsanpeitteissä saattaa olla hyvinkin runsaasti rasvaa, josta siirretään toimenpiteen yhteydessä vain pieni osa rintoihin. Laajempien rasvaimun tarpeita mietittäessä huomioidaan tulevat mahdolliset rasvansiirtokerrat rintoihin.
Yhden toimenpiteen aikana rasvaa voi tarvittaessa siirtää myös muualle kehon osiin kuin rintoihin. Tavallista on siirtää rasvaa rintojen siirron yhteydessä myös kasvoihin ja kämmenselkiin.

Hoikalla ihmisellä, jolla on paikallisia rasvakertymiä, on siirretyssä rasvamäärässä (3 dl) määrällisesti paljon pieniä rasvasoluja, kun taas lihavalla ihmisellä on samassa siirremäärässä vähemmän, mutta suurempia, rasvasoluja. 

Mikäli tavoitteena on laihdutus, niin se kannattaa tehdä ennen rasvansiirtoa, jolloin rasvasoluja saadaan siirrettyä määrällisesti enemmän. Rasvan siirre edellyttää kuitenkin, että kehossa on rasvakudosta jokin verran, jotta rasvansiirteen kerääminen on mahdollista lempeällä tekniikalla.

Jos rasvansiirron jälkeen lihoo, solut paisuvat ja siirre paisuu. Laihtuessa/rasvaprosentin pienentyessä, solujen varastoima öljy vähenee ja rintoihin siirretyt rasvasolut pienenevät.